Kevätloma

Moi!

Tänne alkuvuonna saapuessani kuulin ensimmäisellä luennolla positiivisen uutisen: huhtikuussa laitetaan tiskiin kolmen viikon kevätloma! Sehän käy vallan mainiosti varsinkin, kun itse lukukausi jatkuu pitkälle kesään, toisinkuin Suomessa. Tästä lomasta on nyt vietetty noin puolet. Reilu viikko vielä edessäpäin.

Kevätloma, spring break. Eli lomalle jonnekin on lähdettävä. Tällä kertaa mietin, että nyt otetaan varman päälle. Jokin tuttu ja turvallinen paikka. Ettei vaan tulisi liikaa kokemuksia.

Lähdin Suomeen.

Melko yllättävä ratkaisu, jonka päätin kolme päivää ennen lähtöä. Tämä ei siis ollut ollenkaan suunnitelmissa alunperin, sillä yksi Suomen reissu on varattu myös toukokuun lopulle. Tähän päätökseen vaikutti useampikin seikka:

• suurin osa Grazin kavereista lähtee joko kotimaahansa tai matkoille
• suurin osa matkailuista omalta osaltani on budjetoitu kesän interrail-reissuun
• = pyörisin suurimman osan kolmen viikon lomasta yksikseni tietokoneen äärellä
• tulevan veljenpojan laskettu aika oli ko. viikolla
• olihan sitä nyt ikävä perhettä ja ystäviä
• lennot sponsoroitiin

Lento rakkaaseen kotimaahan lähti tiistaina Wienistä ja paluu oli seuraavan viikon keskiviikkona. Pääsiäisen pyhät tuli vietettyä tutussa miljöössä ja mielentilassa. Suurimman osan ajasta keskitin Jyväskylään. Jotenkin siellä vain tapahtuu enemmän, mitä Saarijärvellä.. Parin päivän jälkeen saapumisestani sainkin kuulla ilouutisen: minusta tuli sekä setä että kummisetä. Se on broidi ku skulaa! Enempiä empimättä varpajaiset vietettiin jo saman vuorokauden puolella. Tuli nähtyä Laukaankin yöelämää vähän, mutta liikaa. Viikonlopun aikana tuli nähtyä perhettä, lähisukua ja lähes kaikki näkemisen arvoiset ihmiset. Eli varsin onnistunut reissu! 

Oli mukava tehdä parin kuukauden poissaolon jälkeen pieni välikatsaus näiden maiden eroon. Perinneruokia ja tapoja(sauna) minulla ei niinkään ollut ikävä, vaikka olikin mukava niistä nauttia. Muutama seikka yllätti itseänikin. Alppimaisemat ovat aina olleet kovasti mieleeni, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että Suomen järvimaisema on lähempänä sydäntäni. Ymmärtäähän sen, kun on vetten äärellä varttunut. Toinen yllättäjä oli valoisuuden määrä, päivän pituus. Onhan sen aina tiennyt, että pohjoisessa päivät ovat pitkiä kevät-kesäaikaan, mutta silti sitä on pitänyt niin itsestäänselvyytenä. Ei tarvitse mennä Itävaltaa etelämmäksi huomatakseen, että pimeys tulee aikaisin ja todella nopeasti. Ei Suomesta jaksa tähän vuodenaikaan moittia muuta kuin hintatasoa.

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi paljon käteen. Aiemmin mainittujen lisäksi tuli tutustuttua ranskalaiseen kaverin kaveriin (nykyisin siis kaveriin, toim. huom.), joka lupasi tarjota majoituksen ja paikallisopastusta Ranskanmaalla heinäkuun junamatkalla. Samoin paluulennot on nyt hankittu. 21. heinäkuuta lennän Saksan Bremenistä Tampereelle. Kouluni täällä loppuu arviolta heinäkuun 4. päivä, joten kaksi ja puoli viikkoa on varattu siirtymäaikaa välille Graz - Bremen. Viimeisenä päivänä veljeni Jaakko tutustutti minut Helsingissä harrastukseen nimeltä boulderointi. Tästä saattaa hyvinkin tulla uusi harrastus kotiin palattuani. Hauskaa ja tehokasta touhua.

Nyt kolme päivää Itävallassa viettäneenä Suomessa vierailu tuntuu maailman eniten oikealta ratkaisulta. Ketään ei näy ei kuulu ja sääkin on epävakaa. Tilanne seuran suhteen korjaantunee onneksi jo viikonlopun aikana. Päivät menee Python-ohjelmointikieltä opetellessa ja vähän urheillessa. Best case scenario: opin uuden ohjelmointikielen ja saan läpäistyä yhden (vain) kolmen opintopisteen kurssin. Worst case scenario: opin uuden ohjelmointikielen. Jokatapauksessa suoranaista tarvetta lomailulle ei enää ole. Saattoi hyvinkin olla elämäni paras loma.

Wine tasting ja loman alku.

Mitäs tämä viikko on tuonut tullessaan. Yhden kurssin kotitehtäviä pitäisi palautella ensi maanantaihin mennessä. Heti perjantaina katselin tehtäviä tarkemmin ja huomasin, että jaa niin tässähän pitäisi osata Python-ohjelmointikieltä. No ei muutakuin opettelemaan. Saapahan sitten lisämerkin CV:hen. Muutenkin kurssit täällä ovat osoittautuneet todella haastaviksi. Osa jää väkisin suorittamatta, kun rahkeet ei vaan yksinkertaisesti riitä. Liian matemaattisia tai liian teknisiä. Myöskin kurssien esitiedot ovat olleet vajavaiset. Tämän kyseisen kurssin kohdalla oli maininta, että perus ohjelmointitaidot riittävät. Vaan ei mitään mainintaa, että nimenomaan Pythonilla pitäisi rokata. Tällaiset haasteet lienevät yleisiä vaihtoon lähtijöillä, toivottavasti. Mukavasti turhauttaa.

Viime viikolla David kyseli minulta ja Rikulta halukkuutta viinin maisteluiltaan seuraavan viikon keskiviikkona. Perinteiseen tapaan vastasin enempiä kyselemättä, miksi ei. Tiistaina David kysyi, josko saisimme jostain hankittua yhdet lederhosenit, nämä alppialueilla suositut nahkahousut. Hänellä kun oli vain kahdet. Vähän siinä utelin, että niin mihinkäs tapahtumaan moisia. No viininmaisteluun, tottakai. Pienen kielimuurin aiheuttaman sekaannuksen johdosta luulimme tapahtuvan olevan wine tasting-tyylinen, mutta kyseessä olikin viinimessut. Se selittää, miksi sijainti oli messukeskus ja tapahtuman kesto viitisen tuntia. Vastassa ei ollutkaan pitkiä saksankielisiä puheita Styrian viinialueen maaperän kalkkipitoisuuden vaikutuksesta Sauvignon Blanc-viiniköynnöslajikkeen jälkimaussa, joka korostyy erityisesti viileissä lämpötiloissa, vaikka aluksi jotain tällaista odotin. Positiivinen yllätys ja kaikinpuolin mukava kokemus, mitä nyt aamuyöstä jätin repun varulta kerhon narikkaan. Repussa asunnon avaimet. Pari päivää lainailin kämppiksen avaimia, kunnes sain takaisin omani. Äkkinäisempi olisi saattanut hermoilla.

Olut tölkistä, viinit lasista

Perjantaina alkoi reilun kolmen viikon kevätloma luennoista. Minulla ei tähän asti luentoja ole ollutkaan kuin parina päivänä, joten suurta muutosta tämä ei aiheuta. Oikeastaan kouluhommia on vain enemmän vastassa. Päätettiin kuitenkin repäistä ja tehdä jotain, mistä on sitten kerrottavaa jätkille kotona. No, käytiin Ikeassa. Ostin lohiwrapin ja lasin sittistä. Lauantaina kävin Arnold Schwarzenegger-museossa, toistamiseen. "Because it's there", sanoisi George Mallory. Omalla kohdallani reissun päätarkoitus oli museon jälkeinen vaellus takaisin kotiin. Reilu kolme tuntia ja 17 kilometriä takasi sen, että illan meksikolainen ruoka maistui hyvin. Ruokailun kokoonpano oli Suomi-Ruotsi, 2-2. Ihan sovussa oltiin ja elettiin.

Näkymä Eggenbergiltä Graziin.

Loma kuitenkin näkyy täällä siinä, että suuri osa tutuista lähtee joko matkustelemaan tai käymään kotona. Omalla kohdallani suurin osa matkustamisesta tapahtunee heinäkuussa lukukauden jälkeen interrailin merkeissä, joten se on poissuljettu vaihtoehto tässä välissä. Siispä päätin, äitin sponsoroimana, lähteä viettämään pääsiäistä Suomeen. Mukava nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa. Lähtö tiistaina, paluu seuraavan viikon keskiviikkona.

Budapest 20 tunnissa

Terve!

Alkuviikko on mennyt kouluun liittyviä artikkeleita lukiessa ja urheillessa. Polvet ovat vähän alkaneet vittuilemaan juostessa ja salilla, minä olen vittuillut takaisin ja jatkanut normaalisti suorittamista. Ihmiset varmaan luulevat, että minulla on Touretten syndrooma. Tänään uskalsin käydä Lidlissäkin ensimmäistä kertaa nihkeän ensikäynnin jälkeen. Oli käteistä JA paikallinen pankkikortti. Se tästä viikosta. Puhutaanpa viime viikonlopusta. Pe-su meni mukavasti ja vauhdikkaasti Unkarissa, loppukohteena Budapest. Heti alkuun saatiin kokea vastoinkäyminen, kun varaamamme VW Golfin tilalle "jouduttiin" ottamaan uudenkarhea mersun A-sarjalainen. Tästä shokista selvittiin. Pätevä peli. Seitsemänpykäläinen automaattiaski start-stop järjestelmällä jne. Tällä kertaa seurueeseen kuului reissun pääsuunnittelija David saksanmaalta, jenkki Joseph sekä minä, Riku ja Elisa Suomesta.

Varsinaisesta ohjelmasta minulla ei ollut sen suurempaa tietoa eikä toisaalta kiinnostustakaan. Budapestissä kun ei mitään minulle erityisen tärkeää kohdetta ollut, oli mukava vain seurata muita. Päätettiin matkustaa pieniä teitä pitkin poiketen ison Balatan-järven rannalla. Yllättävää Unkarin maaseudussa oli mutkaiset ja erittäin hyväkuntoiset tiet. Odotukset olivat pelkässä peltomaisemassa, mutta onneksi olin väärässä. Itse järvi oli hieno ilmestys, vaikkei se ihan elämäni ensimmäinen järvinäkymä ollutkaan. Tihanyn kylä järven rannalla, missä pysähdyimme syömään ja jaloittelemaan, oli myös erittäin upea.

Johtotähti

Balatan-järvi

Näkymä Tihanyn kirkon kupeesta

Budapestissä olimme noin kymmenen aikaan illalla. Hostellimme löytyi suhteellisen helposti suuresta kaupungista. Ensimmäisenä iltana ehdimme vähän jaloitella ja käydä vilkaisemassa parlamenttirakennusta ja joen toisella puolen muutamalla oluella.

Kyllä, tämän niminen hostelli

Parlamenttitalo. Melkoinen pytinki!

Weissbieriä. Tottakai

Lauantaina herättiin kahdeksan aikoihin, jotta ehditään nähdä mahdollisimman paljon. Sunnuntai kun mennee taas paluumatkassa. Aamupäivästä osallistuttiin noin kolmen tunnin mittaiselle ilmaiselle opaskierrokselle.Tämä oli todella hyvä idea! Tuli opittua pintapuolisesti Budapestin historia aina 1000-luvun alusta alkaen. Kierros päättyi Buda-mäen huipulle, missä sijaitsee mm. Budan linna. Opaskierroksen pituus pääsi yllättämään, niin myös nälkä. Onneksi kaikki on täällä edullista. Alkuruoaksi Gulash-keitto, pääruokana ankan rintaa ja risottoa, olut ja snapsi paikallista Balinkaa maksoi yhteensä 21 euroa. Alkumatkasta nostamani 25000 forinttia (n. 85e) riitti koko matkan ajaksi. Edullinen kaupunki.

Budan linna.

Parlamenttitalo päiväsaikaan

Joku paikallinen herkku. Niin imelää, että kolme lusikallista riitti minulle. 

Päivällisen jälkeen porukkamme jakaantui. Minä ja Riku päätettiin mennä kohteeseen nimeltä House of Terror. Paikka täynnä natsien ja neuvostoliittolaisten tekemiä kidutuksia, kidnappauksia, juutalaisvainoa jne. Muut menivät kokemaan turkkilaisten lahjaa Unkarilaisille - kylpylää. Kylpylä olisi ehkä ollut hieman rentouttavampi kokemus. Nimestäkin voi päätellä, että kyseinen rakennus oli ihan tosissaan ahdistava. Pimeä, hitaasti liikkuva hissi menee kellariin ja ruudussa mies selittää kuinka ihmisiä teloitettiin. Kellari olikin täynnä erilaisia sellejä ja löytyi sieltä hirsipuukin.

Selli, missä mahtuu juuri ja juuri seisomaan

Illalla kokoonnuimme kylpylän lähettyville tarkoituksena kiivetä Gellert-mäen huipulle. Puolimatkassa mäskipäissään kiivetessä idea alkoi tuntumaan huonolta, mutta näkymät huipulta olivat kyllä uskomattomat! Kaupungin valot jatkuivat niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ja jokaiseen ilmansuuntaan. Tämän jälkeen ilta jatkui ruokailun ja illanvieton merkeissä. Nukkumassa olimme neljän aikoihin aamuyöstä, eli noin 20 tuntia tuli valvottua. Kävelyäkin tuli päivän mittaan 15-20 kilometriä, joten jalat alkoivat olla lopussa ja jokainen olut tuntui ansaitulta.

Näkymät Gellert-mäen huipulta

David, minä, Riku, Elisa, Joseph

Sunnuntaina suuntasimme Budapestistä pohjoiseen ja etenimme Tonava-jokea myötäillen takaisin Itävaltaan. Välissä pysähdyimme jonkin helvetinmoisen kirkon luona, josta näkyi vastarannalle Slovakiaan. Itävallan puolella kävimme pyörähtämässä Neusiedler See-järven rannalla. Todella hyvä paikka - katsoa formuloita. Siinä pitseriassa oli ainakin 60 tuuman telkkari. Itse järvessä ei niinkään ollut näkemistä ainakaan suomalaisen silmin.

Todella massiivinen kirkko pienessä kaupungissa

Slovakia vastarannalla

Kiivettiin kupoliin. Portaat alkoi ottaa kupoliin.

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella miellyttävä ja aktiivinen. Tuli koettua sekä nähtävyydet että yöelämä. Vuokra-auton valinta junan sijaan osoittautui hyväksi, sillä Unkarin maaseutu ja itse matkanteko oli myös mukava kokemus. Tämä oli myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Auto, polttoaineet, tiemaksut ja majoitus kustansivat yhteensä noin 60e/hlö. Pakko vielä mainita, että itse auto oli kyllä erinomainen. Ajoin puolet matkasta, enkä keksi mitään moitittavaa. 

Ainiin. Sain kuin sainkin selville, mitä kämppis lämmittää mikrossa aamuisin. Maitoa! Maitokaakaota varten.

München

Jahas. Tässä onkin tullut vähän taukoa blogin kirjoittamisesta. Arki arkiintuu, joten siitä ei juuri uutta kerrottavaa ole. Aamulenkkiä, koulua, salia. Pidetään rutiinit päällä ettei vaan ole liian kivaa. Ja ajattelin tulla täältä takaisin paremmassa kunnossa, mitä lähtiessä. Ihan jo sen takia, kun ihmiset olettavat päinvastaista opiskelijavaihdosta tulevista. Aamulenkit on vielä aikamoista tervaa. Toisaalta, jos satun kävelemään epähuomiossa päin punaisia ja suoraan bussin alle, voin maassa neliraajahalvaantuneena miettiä, ettei tämä suinkaan päivän vittumaisin juttu ollut. Rikun kanssa äsken puhuttiinkin, että täällä meinaa tulla huono omatunto, jos elää järkevästi ja terveellisesti. Eihän nyt vaihtoon sen takia olla tultu.

Vastapainoksi onkin sitten keksittävä yhtä sun toista viikonlopuiksi. Viime viikko kiteytyi kolmen päivän reissuun Müncheniin. Matkassa oli minä, Riku ja Alaskan vahvistus Joseph. Kevyellä organisaatiolla oltiin siis liikenteessä. Syitä matkaan itse kaupungin lisäksi on aika tasan kaksi: BMW-museo ja Weissbier eli onko se nyt sitten vehnäolut. Luonnollisesti saksan perinteinen katuruoka Currywurst oli myös hotkaistava.

Välimatkat hoituivat junalla. Aluksi nelisen tuntia Grazista Salzburgiin, josta ostimme Bayern-ticketit. Kyseinen lippu käy Müncheniin asti ja toimii siellä vielä paikallisliikenteessäkin jonkun tunnin. Hieman jäi epäselväksi lipun voimassaoloaika. Jokatapauksessa tämä on edullisin tapa taittaa kyseinen matka. Tämä vinkkinä, jos tätä joku vaihtoon lähtevä eksyy lukemaan. Yhteensä matkaa sai taittaa kuutisen tuntia, joka oli hyvä etappi harjoittaa englannin puhumista (salmon, lohi, äännetään ilman l-kirjainta. Toim.huom.) Suomalaiset äimäsivät vuoria ja maisemia, jenkki kommentoi ettei nämä ole yhtään mitään Alaskaan verrattuna samalla Starbucksin yli-imelää Frappuccinoa nauttien. On muuten erikoinen paikka tuo Alaska. Se pitäisi ehkä joskus kokea.

Matkaa suunniteltaessa budjetti pyrittiin pitämään alhaalla. Tottakai. Huomasimme, ettei minulla ja Rikulla ole kummallakaan kokemusta hostelleista, joten miksei varattaisi sellainen. Todella hyvä majoitus löydettiinkin. Uudehko rakennus, isot sängyt ja iso TV sunnuntain formulakisaa ajatellen. Saunottiinkin lauantai-iltana, ekaa kertaa täällä ollessa. Ehkä laatuun vaikutti se, että yövyimme lopulta neljän tähden hotellissa. Sijainti oli vähän syrjäinen, mutta julkiset kulkee "isolla kirkolla" hienosti. Aamupalat syötiin toisaalla. 21e/hlö oli vähän liikaa hotellin aamupalasta.

Kartta julkisesta liikenteestä ja/tai tähtikuvioista.

Lauantaina oli aamupalan etsimisen jälkeen vuorossa BMW-Welt ja -museo. Ensimmäinen on eräänlainen showroom kaikista konsernin tuotteista moottoripyöristä ja Mineistä lähtien. Jälkimmäinen on museo. Suosittelen tätä kohdetta, jos on joskus istunut auton kyydissä ja aikoo näin tehdä myös jatkossa. Museossa oli Rolls-Royce näyttely perinteisen tarjonnan lisäksi. Welt on ilmainen, museo maksoi kuusi rahaa opiskelijalta.

En tiennyt tällaisen mallin olemassaolosta

Taitaa olla sähköauto tai hybridi.

Taustalla BMW pääkonttori, välissä museo, edessä kaksi junttia.

Rolls-Royce näyttely. Merkkihän kuuluu BMW-konserniin.

Tämän elämyksen jälkeen yritimme löytää kaupungin keskustasta Josephin valitseman museon, tuloksetta. Päädyimme lopulta viereiseen English Garden-puistoon, joka on todella valtava ja hieno paikka. Kesäinen keli oli saanut ihmiset massoittain viettämään päivää nurmelle. Tämä valinta osoittautui erinomaiseksi. Muutenkin koko kaupunki vaikutti erittäin viihtyisältä. Lyhyen tutustumisen jälkeen pidin enemmän mitä Berliinistä, missä syksyllä kävin. Jos tässä innostuu myöhemmin työharjoittelusta ulkomailla, München on erittäin varteenotettava kaupunki.

Paikallinen Brandenburgin portti.

English Garden

Juntti,jenkki,juntti English Gardenissa.

Kaikenkaikkiaan reissu oli erinomainen, vaikkakin turhan lyhyt. Kovin montaa paikkaa ei tässä ajassa ehdi näkemään. BMW-museo löydettiin, kuin myös Weissbierit. Vähän oli puhetta, että jos vielä toisen reissun tähän kaupunkiin tekisi. Paulaner-olutmerkin museo ja Dachaun keskitysleiri olisivat seuraavana listalla. Luonnollisesti porukan hitsautuessa yhteen muodostui eräskin sanonta tai inside-läppä. Kävi ilmi, ettei Joseph tiennyt Kone-yhtiötä! Miten voi olla mahdollista. Pakkomielteenomaisesti päätin tämän aukon sivistyksessä täyttää. Paluumatkalla saimme vielä kaupanpäälle kuunnella ensimmäisen tunnin ajan uhmaikää edustavia, orastavasti pyyleviä teinityttöjä ja heidän matkakaiuttimesta luukuttamia paskimpia listahittejä viimeisen viiden vuoden ajalta. 

Tällä viikolla otammekin vuokra-auton alle, lisäämme matkaseuraan pari ihmistä ja suuntaamme Budapestiin. Siitä sitten lisää syksymmällä.