F1 Austria GP

Jahas, on taas tullut aika pitkä tauko kirjoittamisesta. Syy on sama mitä aiemminkin: ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Koko kesäkuu on mennyt sairastellessa ja nyt on reilun viikon verran saanut niistellä nenää. Ei mitään vakavampaa, mutta urheilla ei tarvi. Vielä olisi hyppysellinen byrokratiaa ja yksi tentti. Kummasti sitä vähän haikein mielin on täältä pois lähdössä, vaikka omalle kohdalle onkin sattunut jos jonkinlaista vastoinkäymistä. 4-5 viikon sairastelut eivät ole auttaneet tilannetta yhtään. Pari asiaa oli reissun tavoitteena, joiden toteutuminen alkoi näyttää epävarmalta. Yksi oli Innsbruckissa käyminen, joka ehtiikin vielä toteutua. Keskiviikkona lähtö, maanantaina paluu. Välissä pyörähdys Zürichissä kaveria moikkaamassa. Hoksasin hetki sitten, että olen kiertänyt/tulen kiertämään kaikki Itävallan varsinaiset naapurimaat. Liechensteinia ei lasketa. Tsekkiin en myöskään ehtinyt. No, olen minä siellä käynyt aikoinaan.

Niin, se toinen asia mikä meinasi jäädä toteutumatta. Formulat! Monen vuoden (11 vuoden) tauon jälkeen Itävallan GP on taas kalenterissa. Ja vieläpä juuri sinä vuonna ja sinä vuodenaikana kun minä olen Itävallassa vaihtoa suorittamassa. Joten tottakai sinne pitää päästä, varsinkin kun rata sijaitsee vain noin 75km päässä Grazista. Vaan kuinka ollakaan, joku muukin halusi päästä radan varteen kuuntelemään pärinää pitkän tauon jälkeen ja kaikki liput olivat loppuunmyyty jo aikoja sitten. Kaikki edullisimmat liput, korjaan. Tätä vastoinkäymistä sulattelin pala kerrallaan koko kevään ajan ja olinkin hyväksynyt, että F1-kisojen seuraaminen, yksi pienistä unelmistani, ei ole toteutuva tänä vuonna.

Oli perjantai, sateinen ilta ja Suomessa juhannus, kun sain puhelun. Yksi kaveri espanjanmaalta oli estynyt katsomaan kisoja sekä lauantaina että sunnuntaina, joten hän tarjosi lippuja kaupaksi. Pari hetkeä asiaa tuumailin. Liput maksaa rahaa ja rahaa on rajallisesti. Toisaalta en tule ikinä, koskaan saamaan yhtä helppoa ja edullista tilaisuutta päästä katsomaan formula-kisoja. Päätös oli tehty.

Reilun tunnin verran ajaa Grazista radalle Spielbergiin. Lippumme kantoivat nimeä General Admission, joka tarkoittaa suomeksi nurmikenttää ja seisomapaikkoja. Sen enempää F1-sirkusta ja sarjan ympärillä pyörivää glamouria emme päässeet näkemään. Auto parkkiin pellolle ja lyhyt jalkapatikka radan varteen. Samana viikonloppuna ajettiin myös junioriluokat GP2 ja GP3 sekä Porsche Cup. Jotta saisi hyvät paikat, oli radalle mentävä jo hyvissä ajoin. Toisinsanoen molemmat päivät menivät kokonaisuudessaan kisapaikalla. Sunnuntain F1-kisa alkoi kahdelta, me olimme paikalle aamulla hieman kahdeksan jälkeen. Toki nämä nurmipaikat eivät tarjonneet niin hyvää näkymää radalle, mitä katsomopaikat, mutta pitkä päivä oli miellyttävämpi viettää nurtsilla. Matkassa oli retkipatkoja sekä pari retkituolia, jotka riittivät hyvin 3-4 hengen seurueellemme.

Lauantai meni mukavasti eri sarjojen aika-ajoja katsellessa. Runsaasti kritiikkiä saanut uusien F1-moottorien alhainen melutaso oli erittäin totta ja kieltämättä vähensi fiilistä. Melkein joutui omalla suulla päristelemään. Sunnuntai starttasi muiden sarjojen kilpailulla, jota seurasi paraati sekä ilmailunäytös. Tästä en oikein mitään tiennytkään. Pojat puhuivat legendaarisen Niki Laudan, 70- ja 80-luvun formulatähden hyppäävän vanhan formulan puikkoihin ja ajavan muutaman kierroksen näytösmielessä. Enpäs jaksanut oikein uskoa. Totta ne puhuivat! Niki Lauda ajoi vuosimallin -76 Ferrari 312T2:lla, samalla millä ajoi surullisenkuuluisan kolarin Nürburgringillä. Ja ajoi vielä oikeasti kovaa! Enpäs olisi uskonut näkeväni Niki Laudan,65v, ajavan formulalla, mutta näin siinä nyt pääsi käymään. Samassa paraatissa oli muitakin legendaarisia vanhempia F1-malleja, jotka muistuttivat, miltä formulat ovat ennen kuulostaneet. Vapaastihengittävä V10 kuulostaa paremmalta, mitä ahdettu V6. Kaiken kruunasi Valtteri Bottaksen hieno kolmas sija ja uransa ensimmäinen palkintopallisija. Mersun ylivoiman takia parempaa sijaa ei voi oikein toivoakaan.

Lauantaina porukkaa oli vielä melko vähän.

Porsche Cup

Näyttävä ulosajo GP3-kisassa. Kuvassa ei niinkään näyttävä..

Kuljettajat rekan kyydissä. Bottas screenillä haastateltavana.

Paraatikulkue ennen kisaa. Legendaarisia autoja eri vuosikymmeniltä. Niki Lauda kärkikolmikossa.

Poikia väsytti paluumatkalla

Oli se vaan upeaa nähdä ajamista paikanpäällä. Varmasti jatkossa tulee katsottua kisoja televisiosta hieman eri valossa.

P.S. Ystäväni ja kaverini Suomessa keräsivät alle vuorokaudessa kasaan kolehdin, joka olisi kattanut matkat kokonaisuudessaan Itävallasta Suomeen ja takaisin. Päätin kuitenkin jättää suomalaisen juhannuksen vieton väliin tällä kertaa. Vaikka vähän haikeaa täältä onkin lähteä, on suuri ilo päästä Suomeen näin hyvien ystävien seuraan. Tässähän ihan iso mies liikuttuu.

Vikoja viikkoja

Mitäpäs tänne. Alkuviikko, maanantai-keskiviikko, meni intensiivikurssin merkeissä."Väärästä" opetuskielestä huolimatta kurssi oli mielenkiintoinen ja pitkästä aikaa oikeasti kiinnostava. Kyllä, viimeksi taisi olla oikeasti mieluinen kurssi viime syksynä. Tämä kurssi, recommender systems, antoi lisämotivaatiota keskittyä myöhemmissä opinnoissa kyseiseen aihepiiriin. Toivotaan parasta, ettei se motivaatio unohdu vaikka Ranskan Rivieralle sitten paluumatkalla.

Alkuviikko meni myös ohueassa flunssassa. Keskiviikko-iltana, pari tuntia tentin jälkeen, nousi kuume oikein kunnolla. En tiedä kuinka paljon oli, mutta veikkaan, että alun toista mittaria. Vatsatauti kaupanpäälle. Ohjelma muuttuikin lepäämiseen ja elokuvien katseluun perjantai-iltaan asti. Lauantaina oli Erasmus-järjestön päiväreissu Dachstein-vuorelle, mihin päätin mennä vaikka väkisin. Ja niin tein, Imodiumin voimalla. Kuumeesta pääsin eroon jo torstain puolella. Huomasin muuten, että Imodium maistuu vaniljasokerille. Eli jos kesken leipomisen huomaa sokerin puuttuvan, tässä oiva korvike. Lähetän vinkin myöhemmin niksi-Pirkkaan.

Sitten koitti lauantai, viikon piristys. Bussi starttasi ennen kahdeksaa ja reilun kahden tunnin matkaamisen jälkeen saavuttiin perille. Dachstein on laskettelukeskus talvisin ja jonkinlainen yleisnähtävyys kesäisin. Dachstein-vuori, sekä viereinen Hallstatt kylä löytyvät molemmat UNESCO:n maailmanperintölistalta. Matka huipulle taittuu kahdella vaijerihissillä. Ensimmäisessä tasanteessa sijaitsi rahastusmyymälöiden lisäksi pari luolaa. Mammoth cave (ei liity mitenkään mammutti-eläimeen) sekä Ice cave (ei liity mitenkään Kimi Räikköseen). Molemmissa kierreltiin kilometrin lenkit, mikä varmisti flunssan saamisen. Hellettä ulkona, pientä hikeä pintaan kiipeämisestä ja sit vuoren sisään nollan asteen (+-5) syleilyyn. Luolat olivat mahtava ja itselle uusi kokemus. Jo luolien kohdalla tuli vastaan tietynlainen inflaatio upeiden maisemien johdosta: pelkistä ulkoilmamaisemista oli jo niin tohkeissaan, ettei enää osannut ihastella luolien näkymiä niin paljon, mitä jossain muussa ympäristössä varmasti olisi. Audi TT ei paljoa säväytä, jos hetkeä ennen on ajanut Ferrarilla. Mutta olivat luolat mahtavia ja mukava muistella näin jälkikäteen kuvista. Hämärissä luolissa loppui kuvauskalusto ja kuvaajan taidot. Siksi vähän rakeisia kuvia, valitan.

Nousu ensimmäiselle tasanteelle, missä luolat sijaitsee.

Mammoth-luolan suu

Seiskanollaysi minitrac Kubotan dieselillä!!

Kiipeilijä korkeuksissa oli oikeasti nukke. Tai ruumis. 

Jääluola oli paikkapaikoin melko fallosmainen

Näkymä jääluolan uloskäynniltä. Taustalla Hallstättersee-järvi.

Tässä vaiheessa reissua tuli ihmeteltyä jo koko rahan edestä. Matka oli kuitenkin vasta puolessa välissä ja kiipeäminen vuorelle puolessa matkassa, joten loppumatkasta en olisi aanut  ihmetellä.Seuraavalla pysäkillä luonto olikin jo kertaluokkaa karumpaa. Tuntui oudolta kävellä t-paitasillaan lumen keskellä. Yhtä oudolta, mitä tämänhetkinen kurkkukipu. Mutta maisemat senkuin muuttuivat hienommaksi. Ja onneksi kelit olivat suotuisat. Näillä korkeuksilla voisi helposti olla pilvet puolimatkassa estämässä näkymää alas. Tai mistä minä tiedän, kunhan yritän päteä.

Evästaukomaisemia

Alla kylä/kaupunki nimeltä Winkl ja lahden toisella puolen Hallstatt

Tässä vaiheessa olin varmaan saanut auringonpistoksen

Five fingers-näköalatasanne. 2108m

Kiva sorapätkä

Uusi harrastus

Tältä matkala odotin etukäteen todella paljon Hallstatt-kylää. Ilmeisesti olimme haalineet aikatauluongelmia, sillä kylävierailuun annettiin aikaa vain puoli tuntia. Vartti eteenpäin, vartti takaisin. Tämä oli sellainen kohde, missä nimenomaan pitäisi istuskella järven rannalla oikein ajan kanssa. Kieltämättä upea kylä.

Huippu oikealla on Dachstein

Hallstatt

Talossa käynnistyi palohälytys, kolmatta kertaa minun läsnäoloni aikana. Liesituulettimien kanssa on oltava tarkkana tai tulee sakko väärästä hälytyksestä. Annos nuudeleita maksaa joko 0,49e tai 550,49e, valmistustavasta riippuen. Omalla kohdallani nämä eivät aiheuta toimenpiteitä. Mitä nyt alkaa hampaita naurattaa puhtaasta vahingonilosta.

Red Bull Erzbergrodeo ja sunnuntaiajelua

Terve!

Tuossa poikien kanssa tuumailtiin jotain ajanvietettä pyhäpäivälle. Kaupunki on nähty, kirkkoja on nähty, museoistakin kaksi tärkeintä: Arnold Schwarzenegger ja BMW. Valinta kohdistui melko suomalaistyyppiseen tapahtumaan. Tai ei niinkään, mutta turha tänne oli ketään muitakaan pyytää mukaan. Olikohan jossain luonnonsuojelulehdessä mainos tästä tapahtumasta. Greenpeacen hyväksymä tai jotain vastaavaa. Mentiin siis avolouhokselle katsomaan endurokisoja! Itsehän olen vastaavia tapahtumia kierrellyt niin vähän, että hieman nolottaa. Väliin on jäänyt jokamiesluokan kisat, jäärata-ajot ja kelkkakilpailut. En tiedä, kuka oli kardaanikunkku viime vuonna. Jos radiosta on soinut Kari Tapion Olen suomalainen, en ole kehdannut laulaa mukana. Tämä reissu hieman korjasi onneksi tilannetta.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka kuinka vältteli, joutui kisojen ohessa näkemään myös maisemia. Kuvat eivät luonnollisestikaan tuo ilmi koko totuutta, joten lukijoiden on nyt vain uskottava. Paljaaksi louhittu vuori oli itsessään jo erikoinen näky. Kokeneempi kävijä tiesi kertoa, että kotimaassa vastaavia kisoja ajellaan esimerkiksi kaatopaikoilla. Ei siis tarvitse mennä Suomessa kisoja katsomaan. Kaikenkaikkiaan mukava ja hieman normaalista poikkeava reissu. On tuo hullun hommaa, endurokilpailu.

Jätkät

Kun kerta tuli lähdettyä Grazista pois ja oli autokin alla, emme nähneet tarvetta ajaa suorinta tietä takaisin. Löydettiinkin erittäin sopivia pikkuteitä sunnuntaiajelulle. Alla olevat pari kuvaa kertovatkin reittien kohokohdista. Olimme kaikki loppumatkasta yhtä mieltä, että maaseutua pitäisi nähdä enemmän. Kaupungit ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia, eivätkä ne juuri jaksa säväyttää muutamaa mahdollista rakennusta lukuunottamatta. Näin siis tässä lähiympäristössä. Pitäisi käydä vähän pidemmässä matkassa, jotta oikeasti saisi jotain elämystä irti. Se tapahtunee sitten heinäkuussa.

Tässä hyvä vinkki Itävaltaan vaihtoon tulijoille: kannattaa käydä Saksanmaalta hakemassa uudenkarhea baijerilainen, jolla voi sitten kätevästi kierrellä maaseutuja ja serpentiiniteitä. Välillä on jyrkkiä nousuja, joten reilu 250 hevosvoimaa olisi hyvä olla konehuoneessa.

Näitä maisemia tullee ikävä

Viikko onkin alkanut uudella koulukurssilla. Kyseessä on 2,5 päivän intensiivinen opiskelu ja heti perään kolmantena päivänä tentti. Aihe on kiinnostava, minulle uusi ja pitkästä aikaa sellainen, joka on mahdollista osata. Muista kursseistani poiketen tällä kurssilla on noin 30 osallistujaa eli opetuskin on kertaluokkaa interaktiivisempaa. Luentojen välissä olevat ryhmäharjoitukset ovat iso plussa, sillä aiemmilla ns. massaluennoilla muihin opiskelijoihin tutustuminen on ollut mahdotonta. Vaan on tässäkin vähän moitittavaa. Kurssikuvauksesta poiketen kurssia ei järjestetä kokonaan englanniksi, vaan luennoitsijat puhuvat pelkkää saksaa. Tänään siis kuuntelin saksaa, josta en mitään ymmärtänyt, noin seitsemän tuntia. Sama jatkuu huomenna. Kurssimateriaali ja tentti ovat englanniksi, joten tästä pitäisi kyllä selvitä. Perjantaihin asti mennään siis tiiviisti opiskellessa, jonka jälkeen alkaakin jo hieman helpottaa.

Poltin naamani.