Vikoja viikkoja

Mitäpäs tänne. Alkuviikko, maanantai-keskiviikko, meni intensiivikurssin merkeissä."Väärästä" opetuskielestä huolimatta kurssi oli mielenkiintoinen ja pitkästä aikaa oikeasti kiinnostava. Kyllä, viimeksi taisi olla oikeasti mieluinen kurssi viime syksynä. Tämä kurssi, recommender systems, antoi lisämotivaatiota keskittyä myöhemmissä opinnoissa kyseiseen aihepiiriin. Toivotaan parasta, ettei se motivaatio unohdu vaikka Ranskan Rivieralle sitten paluumatkalla.

Alkuviikko meni myös ohueassa flunssassa. Keskiviikko-iltana, pari tuntia tentin jälkeen, nousi kuume oikein kunnolla. En tiedä kuinka paljon oli, mutta veikkaan, että alun toista mittaria. Vatsatauti kaupanpäälle. Ohjelma muuttuikin lepäämiseen ja elokuvien katseluun perjantai-iltaan asti. Lauantaina oli Erasmus-järjestön päiväreissu Dachstein-vuorelle, mihin päätin mennä vaikka väkisin. Ja niin tein, Imodiumin voimalla. Kuumeesta pääsin eroon jo torstain puolella. Huomasin muuten, että Imodium maistuu vaniljasokerille. Eli jos kesken leipomisen huomaa sokerin puuttuvan, tässä oiva korvike. Lähetän vinkin myöhemmin niksi-Pirkkaan.

Sitten koitti lauantai, viikon piristys. Bussi starttasi ennen kahdeksaa ja reilun kahden tunnin matkaamisen jälkeen saavuttiin perille. Dachstein on laskettelukeskus talvisin ja jonkinlainen yleisnähtävyys kesäisin. Dachstein-vuori, sekä viereinen Hallstatt kylä löytyvät molemmat UNESCO:n maailmanperintölistalta. Matka huipulle taittuu kahdella vaijerihissillä. Ensimmäisessä tasanteessa sijaitsi rahastusmyymälöiden lisäksi pari luolaa. Mammoth cave (ei liity mitenkään mammutti-eläimeen) sekä Ice cave (ei liity mitenkään Kimi Räikköseen). Molemmissa kierreltiin kilometrin lenkit, mikä varmisti flunssan saamisen. Hellettä ulkona, pientä hikeä pintaan kiipeämisestä ja sit vuoren sisään nollan asteen (+-5) syleilyyn. Luolat olivat mahtava ja itselle uusi kokemus. Jo luolien kohdalla tuli vastaan tietynlainen inflaatio upeiden maisemien johdosta: pelkistä ulkoilmamaisemista oli jo niin tohkeissaan, ettei enää osannut ihastella luolien näkymiä niin paljon, mitä jossain muussa ympäristössä varmasti olisi. Audi TT ei paljoa säväytä, jos hetkeä ennen on ajanut Ferrarilla. Mutta olivat luolat mahtavia ja mukava muistella näin jälkikäteen kuvista. Hämärissä luolissa loppui kuvauskalusto ja kuvaajan taidot. Siksi vähän rakeisia kuvia, valitan.

Nousu ensimmäiselle tasanteelle, missä luolat sijaitsee.

Mammoth-luolan suu

Seiskanollaysi minitrac Kubotan dieselillä!!

Kiipeilijä korkeuksissa oli oikeasti nukke. Tai ruumis. 

Jääluola oli paikkapaikoin melko fallosmainen

Näkymä jääluolan uloskäynniltä. Taustalla Hallstättersee-järvi.

Tässä vaiheessa reissua tuli ihmeteltyä jo koko rahan edestä. Matka oli kuitenkin vasta puolessa välissä ja kiipeäminen vuorelle puolessa matkassa, joten loppumatkasta en olisi aanut  ihmetellä.Seuraavalla pysäkillä luonto olikin jo kertaluokkaa karumpaa. Tuntui oudolta kävellä t-paitasillaan lumen keskellä. Yhtä oudolta, mitä tämänhetkinen kurkkukipu. Mutta maisemat senkuin muuttuivat hienommaksi. Ja onneksi kelit olivat suotuisat. Näillä korkeuksilla voisi helposti olla pilvet puolimatkassa estämässä näkymää alas. Tai mistä minä tiedän, kunhan yritän päteä.

Evästaukomaisemia

Alla kylä/kaupunki nimeltä Winkl ja lahden toisella puolen Hallstatt

Tässä vaiheessa olin varmaan saanut auringonpistoksen

Five fingers-näköalatasanne. 2108m

Kiva sorapätkä

Uusi harrastus

Tältä matkala odotin etukäteen todella paljon Hallstatt-kylää. Ilmeisesti olimme haalineet aikatauluongelmia, sillä kylävierailuun annettiin aikaa vain puoli tuntia. Vartti eteenpäin, vartti takaisin. Tämä oli sellainen kohde, missä nimenomaan pitäisi istuskella järven rannalla oikein ajan kanssa. Kieltämättä upea kylä.

Huippu oikealla on Dachstein

Hallstatt

Talossa käynnistyi palohälytys, kolmatta kertaa minun läsnäoloni aikana. Liesituulettimien kanssa on oltava tarkkana tai tulee sakko väärästä hälytyksestä. Annos nuudeleita maksaa joko 0,49e tai 550,49e, valmistustavasta riippuen. Omalla kohdallani nämä eivät aiheuta toimenpiteitä. Mitä nyt alkaa hampaita naurattaa puhtaasta vahingonilosta.