keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Arkea,arkea..

"Elämä on parhaimmillaan suorittamista!" -joku loppuun palanut työnarkomaani, 1998

Viimeiset pari viikkoa se on melkoista suorittamista ollutkin. Päivät on aikataulutettu ja sponaanius on minimoitu. Herätys klo 6-7, aamulenkki, suorittamista. Muutamaa kouluharjoitusta varten olen itsenäisesti opiskellut monta viikkoa erinäisiä ohjelmointi-/kuvauskieliä, jotka ilmeisesti täällä pitäisi osata jo syntyessä. Osan kanssa aloitin ennen taannoista Suomessa vierailua, osa sen jälkeen. Kymmeniä,satoja tunteja. Ja silti on nostettava kädet ilmaan. Ei pienintäkään mahdollisuutta, että osaisin. Hyvä etteivät viitsineet mainita näistä missään etukäteen, jotta olisin voinut valita jotain helpompaa. Pakko myöntää, etttä on hieman haastavaa nauttia tästä vaihtokokemuksesta tällä hetkellä. Mut pittää jaksaa!

Toisaalta täällä ei ole ilmat paljoa suosineet tätä viikkoa lukuunottamatta. Vettä satanut lähes päivittäin, joten mitäpäs sitä muutakaan tekisi. Tänään sitten poltinkin itseni. Valkoinen suomalainen arjalainen mies palaa aika tasan tunnissa. Otin aikaa. Ei ollut aurinkorasvaa.

Jonkun ritarin hautakivi 1800-luvulta.

Tiistai-illan opiskelijabileet asuntolassa. Jono ei liikkunut, jäi menemättä




Arjen luksusta.

Kävin juuri kuuntelemassa luentoa BMW:n uusista moottorimalleista. Mukavaa vaihtelua. Oli tarjoiluakin.

BMW M550d triplaturbodieselmoottori






torstai 8. toukokuuta 2014

Wien, Salzburg, Bratislava

Moikka!

Viimeksi mainitsinkin, että viikonloppu menee Wienissä. Jatkosuunnitelmia siitä eteenpäin ei ollutkaan, vaan jotain piti keksiä torstai-aamuun asti. Ihan mukava tapa matkustaa ilman suurempia suunnitelmia päivä kerrallaan. Lopulta suunnitelmaksi muodostui kaksi yötä Wienissä, kaksi yötä Salzburgissa, sitten takaisin Wieniin ja siitä samantien kahdeksi yöksi Slovakian puolelle Bratislavaan. Matkat taittuu kulkuneuvoilla auto,juna,bussi.

Perjantaina tarjottiin epävakaista säätä. Aamupäivällä aurinko syleili, illalla sade piiskasi. On se kumma kun ei osata päättää. Ailahtelevuus on todella joutavaa puuhaa. Tämä luonnollisesti rajaa nähtävyyksiä ja vaikuttaa ohjelman suunnitteluun. Onneksi tästä(kään) kaupungista ei oltu luonnosteltu minuuttiaikataulua, vaan tavoitteena oli nähdä kokonaista kolme nähtävyyttä: maailmanpyörä, Schönbrunnin linna ympäristöineen ja eläinpuisto. Vähän puolivahingossa tuli nähtyä St. Stephen's Cathedral, mutta läheisempää tarkastelua tämä ei vaatinut. Onhan noita jumaltenpalvomispaikkoja tullut nähtyä, eikä mikään suuremmin hetkauta enää Vatikaanin jälkeen. Loppupäivälle ei tullutkaan muuta sisältöä kuin hotellin löytäminen ja maailmanpyörä. Maailmanpyörään päästyämme oli sää muuttunut ukonilmaksi. Kaupunkia ei ihan kauheasti nähnyt, mutta salamat olivat hienoa katseltavaa korkealta.

Wiener Riesenrad-maailmanpyörä



Lauantain agendassa ensimmäisenä oli aamiaisen löytäminen ja sen jälkeen, luonnollisesti, aamiaisen syöminen, jota seurasi aamiaisen maksaminen. Isoja kahveja eivät täällä suosi, joten niitä piti hakea joko Starbucks-kahviloista tai McDonaldseista. Tätä samaa tuli harrastettua Münchenissäkin muutama viikko sitten. Jenkkituristiläskin leiman tästä saa välittömästi otsaan, mutta kahvia on saatava. Saatana. Sää oli edelleen epävakaa ja pientä ripsimistä oli pitkin päivää. Pääkohteeksi valittiin Schönbrunnin linna, jonne innostuttiin ihan sisälle asti. Linnassa ympäristöineen vierähtikin useampi tunti. Kyseessä on siis keisarillinen palatsi, missä on 1441 huonetta.(Myydään: palatsi. 1441h, k, wc) Yleisölle näistä on auki "vain" 45 huonetta. Oli kyllä mahtavan näköinen paikka. Taidetta, antiikkia ja natinkia. Ympäröivä puisto oli myös melkoinen spektaakkeli. Koko aluetta ei millään jaksanut kierrellä, mutta "takapiha" ja sen taustalla oleva rinne tuli tarkastettua. Nurmikon leikkuu saa nuhteita.

Schönbrunn
Gloriette-paviljonki
Näkymä Schönbrunniin päin paviljongilta

Sunnuntain puolella ehdimme vielä nähdä eläintarhan ennen vuokra-auton noutamista. Sää olikin jo aurinkoinen ja lämmin. Lauantaina eläinpuistoa ei olisi tarennutkaan kierrellä. Schönbrunn Tiergarten on maailman vanhin eläinpuisto ja puiston vetonaulana lienee panda-karhu. Tulipahan nähtyä eläimiä leijonista ja tiikereistä lähtien aina siihen pandaan. Leijonan murahtelusta tuli välittömästi kylmä väreet, luonnollisemmassa ympäristössä varmaan jotain muutakin. Iltapäivällä kävimme hakemassa vuokra-auton. Päädyimme tähän ratkaisuun junan sijaan, koska hintaeroa ei paljoa ollut ja onpahan vapaampi matkustusmuoto. Varasin netistä vuokra-autoksi VW Polon tai vastaavan satasella, eikä muita kuluja pitäisi tulla.Vuokraamossa ei kuitenkaan tiedetty mitään auton varauksesta syystä tai toisesta, joten puoliksi pakon saattelemana jouduimme vuokraamaan auton sen hetkisellä hinnalla. Ja päälle omavastuu 600e. Autoa vuokratessa kannattaa pitää huoli, että luottokortilla on pelivaraa. Autoksi saimme tämän "vastaavan". Onneksi Ford ei auheuta minulle ihottumaa, ainakaan pahasti. Valitsimme pienen kiertotien suorimman reitin sijaan ja pyörähdimme paikassa nimeltä Krems an Donau. Oli todella hieno pätkä ajaa, myös Fordilla. Vehreitä kukkuloita Tonava-joen molemminpuolin ja rinteet täynnä viiniviljelmiä. Illalla yhdeksän jälkeen saavuimme määränpäähän.

Tämä ei taida olla Tonava



Laama sekä ihminen niiden luonnollisessa elinympäristössään. Näyttävät tulevan toimeen keskenään.




Ford

Salzburgista olen kuullut kehuja ja suosituksia. Jos en ihan väärin muista, olen kaupungissa yhden yön viettänytkin vuonna 2005. Ilmeisesti sillä kertaa ei kaupunkia muuten ehtinyt nähdä, sillä tällä kertaa joutui ihastelemaan näkymiä ihan ajan kanssa. Kapeita, vanhoja, tyylikkäitä katuja. Kaupungin läpi virtaa joki ja kaupunkia ympäröi lumiset alpit. Erityisen hienot maisemat avautui Salzburgin linnasta käsin. Hankala homma tuoda verbaalisesti esille, kuinka hieno kaupunki oli. Onneksi kamera on keksitty. Jokatapauksessa yksi hienoimmista kaupungeista, missä olen käynyt. Aika paljon sanottu näin Saarijärveläisen suusta.



Täällä vartioin minä



Näkymä Salzburgin linnasta kaupunkiin päin



Mozartin patsas

Tiistaina tarkoituksena oli kierrellä hieman pidempää reittiä takaisin Wieniin. Auto, anteeksi, Ford piti palauttaa kello 16:00 mennessä, joten tämä suunnitelma lopulta hieman kariutui. Paluumatka toteutettiin eri reittiä, mutta ikävästi matkaa joutui taittamaan pääosin moottoriteitä hyödyntäen. Wienistä matka Bratislavaan toteutettiin junalla. Matkaa kaupunkien välissä on vain noin 60 kilometriä, joten matkan taittaa tunnissa. Se oli tiedossa, että Slovakia on hieman karumpi paikka, mutta kontrasti juna-asemien välillä oli silti erittäin suuri! Näytti siltä, kuin Slovakian aikavyöhyke olisi 20 vuotta taaksepäin. Ihmiset todella pukeutui nahkatakkeihin, verkkarihousuihin ja muutaman markan lenkkareihin, myös valitsemamme taksikuski. Epäilys pienestä vilpistä taksimittarin suhteen oli ilmoilla jo ennen matkalle lähtöä, mutta nyt ei vaan jaksanut kiinnostaa. Kolme kertaa joutui turvautumaan taksiin hotellille ja hinnat olivat seuraavat: 15e, 7e, 5e. Jälkimmäisessä tapauksessa oli unohdettu asentaa taksamittari. Vahinkoja sattuu. Jokatapauksessa loppusumma saadaan kertomalla hinta kuljettajan moraalin tasolla. Toisaalta aina huomattavasti edullisempi, mitä Suomessa. Hotelli oli hyvätasoinen ja melko uusi. Valitettavasti vain ns. toispuol jokkee. Muutaman kilometrin kävelyt matkailun ruokavalio huomioonottaen ei tehnyt ollenkaan pahaa ja samalla tuli nähtyä se karumpi puoli kaupungista, sillä kaupungin keskustassa ei ole moitittavaa. Runsaasti hienoja kävelykatuja täynnä elämää.

Keskiviikkona tuli kierreltyä useampi tunti kaupungin keskustaa ja vanhaa kaupunkia, mikä lienee yksi ja sama asia. Matkalla tuli käytyä Novy Most-sillan huipulle rakennetulla näköalatasanteella ja ravintolassa kahvilla. Korkeutta taisi olla 80+ metriä, eli kaupungin näki hienosti kokonaisuudessaan. Tuli myös huomattua sellainen huvittava seikka, että joen kurjemmalla puolella olevat kerrostalot oli maalattu ja kunnostettu vain ja ainoastaan julkisivun puolelta. Näköalatasanteelta katsottuna kaupunki näytti siis todellista hienommalta. Aika velikultia nämä slaavit.

Slovakia
Novy Most-silta ja UFOksi kutsuttu rakennelma, jossa kävimme.

Klosetti yläilmoissa
Joku linna. Jäi käymättä.

Niitä kerrostalon julkisivuja, joista tekstissä mainitsin.


Tonava, jälleen kerran.






Torstaina oli edessä aikainen herätys ja jalkapatikka kohti joen toisella puolella olevaa bussiasemaa. Bratislavasta kulkee bussi suoraan Wienin lentokentälle hintaan 7,20e/hlö.

Kaikki kolme kaupunkia olivat hienoja ja näkemisen arvoisia. Wien jäi hieman odotettua vaisummaksi johtuen osittain huonosta säästä ja myös omasta laiskuudesta. Salzburg taas yllätti positiivisesti korkeista odotuksista huolimatta. Bratislava oli myös mukava kaupunki erilaisuutensa vuoksi verrattuna Itävaltaan.




torstai 1. toukokuuta 2014

Eipä tässä erikoisempia.

Lauantai-iltana istuin iltaa pubissa. Seurueessa oli muunmuassa kreikkalainen mies. Tunsin oloni hieman jännittyneeksi. En osannut rentoutua. Pelkäsin. Milloin kuulen sen opiskelijabudjettia noudattavan selkäpiitä karmivan kysymyksen. "Hey, you're a finnish guy. Would you like to bail me out? I'm little short on cash. You know this european-wide recession." Onnekseni tätä kysymystä ei koskaan tullut. Hän ei anonut minulta tukirahaa, ei apupakettia. Olin helpottunut. Näin taas kaiken väreissä.

Huumoria. Oli todella mukava tyyppi. Mukava tutustua.

Kun nyt aloitin rahasta puhumisen, voidaan hieman avata Suomen ja Itävallan välistä hintaeroa erityisesti alkoholin ja ravintolahintojen kohdalla. Aiemmin olen tainnut mainitakin, että elintarvikkeet maksavat suunnilleen saman verran. Kävin palauttamassa kuusi lasipulloa läheiseen Spariin. 54 sentin pantin lisäksi kuittiin oli printattu tarjous: tällä kupongilla kuusi 0,5l olutta neljän pullon hinnalla! Ei taida Suomessa ihan vähään aikaan vastaavaa tarjousmallia tulla. Tämä keissi, pussi perunalastuja (Kärpät - Tappara finaali, huom.), illalla irlantilaisessa pubissa iso hampurilaisannos ja olut maksoivat yhteensä noin 14 euroa. Vertailun vuoksi pelkästään vastaava ruoka-annos maksaa Suomessa jo 13-20e ja vastaava setti kokonaisuudessaan lähemmäksi 40 euroa. 40e vs. 14e. Kyllä sen eron huomaa pidemmän päälle. Väitän, että suomalaisista ravintoloista tulisi enemmän verotuloja veroprosenttia laskemalla. Aivan varmasti asiakasmäärät lisääntyisivät niin huomattavasti. Näinhän kävi autoveron alennuksessa muutama vuosi takaperin.


Tämä viikko onkin mennyt ilman kummempaa sisältöä. Vähän urheilua, melko paljon koulua. Vappukin oli, muttei sitä täällä niin erikoisemmin juhlita. Ainakaan minä en juhlinut. Viikon neljä ensimmäistä päivää oli tavallaan tarkoituskin elellä arkisesti, sillä heti perjantaiaamusta suuntaan Wieniin ja vietän siellä viikonlopun. Enpäs ole vielä pääkaupungissa aikaa viettänytkään. Ainoastaan julkisilla hieman sivunnut. Siitä sitten lisää seuraavassa kirjoituksessa!