Perjantaiaamuna starttasimme Innsbruckista Maranellon punaisella autolla kohti Sveitsiä. Samoihin aikoihin Miikka hyppäsi lentokoneeseen Helsingissä. Colin, isäntämme määränpäässä, oli koko päivän Kölnissä. Ilman kunnollista matkapuhelinverkkoa, ilman internetiä puhelimessa, akkujen uhkaavasti tyhjetessä meidän oli tarkoitus saada koko jengi kokoon iltaan mennessä. Kuulostaa seikkailulta.
Kohteemme Sveitsissä oli Winterthur. Saimme sovittua, että tapaamme Miikkan siellä. Zürichin kentältä meni hienosti juna sinne. Kumpikaan osapuoli ei tiennyt toistensa tarkasta aikataulusta ja kommunikointi onnistui, jos sattui löytämään ilmaisen wlanin (McDonaldsin). Loppujen lopuksi löysimme toisemme parin tunnin etsiskelyn jälkeen ja seurueen koko kasvoi yhdellä.
 |
| Löysimme Miikkan. |
Sitten piti keksiä loppupäiväksi tekemistä. Helteinen keli ohjasi meidät järven läheisyyteen. Nokka kohti Rapperswilliä siis. Vaan eiväthän ne täällä mitään uimarantoja harrasta. Rannat ovat rehevöityneet umpeen. Tuli kuitenkin nähtyä Sveitsin maaseutua ja pieniä kyliä parinsadan kilometrin edestä. Paluumatkalla pysähdyimme Pfäffikerseen rantaan, jossa pojat kastautuivat. Aluehan on minulle tuttua seutua sukulaissuhteiden ansiosta. Tällä kertaa oli sen verran kiire palata Winterthuriin, ettei ehditty käydä ovella koputtelemassa. Kaksi järveä nähtyämme olimme valmiita perustamaan firman, joka tuo maahan kaislaleikkureita, mutta myöhemmin saimme kuulla, ettei kaisloja saa leikata syystä tai toisesta. Haaveet kaatuu.
 |
| Sveitsin maaseutua |
 |
| Rapperswill |
 |
| Pfäffikersee |
Myöhään illalla olimme takaisin Winterthurissa, jonne oli päivän aikana ilmestynyt kaupunkifestari Albanifest: kadut täynnä ruokakojuja ja huvipuistolaitteita. Kadut täynnä ihmisiä. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa tapettavana, joten tämä tuli meille kuin tilauksesta. Hieman ennen puoltayötä isäntämme oli ehtinyt työkiireiltään takaisin ottamaan meidät vastaan.
 |
| Löysimme Colinin |
Lauantaina pyörähdimme kahvilla Säntis-vuorella, jonka jälkeen menimme Colinin isän luokse syömään, seurustelemaan ja katsomaan futista. Kävimme myös kellottamassa uuden pohja-ajan alppi EK:lle Lotuksella. Hieno laite kertakaikkiaan. Suomessa olisi täysin turha, mutta näillä teillä todella hauska. Tai eihän kyseisen auton hankintaa voi järjellä perustella Sveitsissäkään.
 |
| Säntis |
 |
| Moottoriurheilua |
 |
Lookki kunnossa.
|
Illasta kävimme vielä uudemman kerran Albanifestilla ja tällä kertaa uskaltauduimme pariin laitteeseenkin. Törmäilyautot laittoivat jokaisen aikuisen hymyilemään leveästi. Otin, ajoin silti. Tunnustan. Sunnuntaina lähdimmekin herättyämme takaisin kohti Innsbruckia kolmestaan. Päivä oli sateinen, joka asetti pieniä ongelmia meidän uskolliselle Maranellon punaiselle. Ei muuten mitään, mutta ulos ei meinannut nähdä kun lasit huurtuivat. Itävallan puolella päätimme, ettei tällä kertaa makseta yhdeksän euron tiemaksua pitkästä tunnelista, vaan lähdetään kiertotietä pitkin. Nousua vuorille alkoi tulla yllättävän paljon ja huipulla vesisade muuttui räntäsateeksi. Maranellon punaisessa oli luonnollisesti suvikumit alla eli lunta ja jäätä ei nyt tarvittaisi. Eikä sitä onneksi ollutkaan. Maisemat pääsivät jälleen kerran yllättämään eli kiertotie lopulta oli kannattava päätös. Meillä ei ole tapana tehdä virheitä.
 |
| St. Anton. Otimme kiertotien välttääksemme 9 euron tunnelin. Lumiraja alkoi olla uhkaavan lähellä. |
Maanantaina seurueeseen liittyi Tuukan kaveri ja matka jatkui neljän hengen voimin Zell am Seen kautta Graziin. Minä pääsin kotiin ja pojat jatkoivat matkaa kohti itää. Zell am See oli pieni ja idyllinen kaupunki, jossa pysähdyimme nopeasti syömässä. Grazin päässä ehdin näyttää pojille asuntoni ja pikaisesti kaupunkia.
 |
| Zell am See |
 |
| Zell am See |
Pitkä viikonloppu Innsbruckissa ja Sveitsissä oli todella mukava. Oli kiva nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Tapasimme toisemme armeijassa vuonna 2009. Mukava nähdä ympäristö, asunto, kaupungit, missä kaverit asuu ja elää. Nyt sitten tietää, mistä puhutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti