Nyt se hetki on sitten koittanut.
Kevään opiskelijavaihto on takanapäin. Aamulla siivooja kävi
suorittamassa tupatarkastuksen, rinkka on pakattu, kymmenen kilon
paketti reilaamiseen turhaa omaisuutta lähetetty Suomeen. Illalla
juna kohti Zagrebia, Kroatiaa ja reilun kahden viikon päästä
löytänen itsenin Suomesta.
Vaikka olen täälläkin pariin
otteeseen moittinut huonoa tilannettani opintojen suhteen, oli
minulla silti haikea mieli lähteä täältä pois. En ole ikinä
stressannut opintojeni, tai minkään, takia näin paljoa ja samalla
suorittanut näin vähän. Tämä tietenkin hankaloitti erittäin
paljon yleistä viihtymistä.
Kaikesta huolimatta erilaisia
kokemuksia on kertynyt todella paljon. Kokemuksia, joita Suomessa ei
voi kokea. Samoin ehdin tutustua ihmisiin ympäri maailman. Taisimme
yhtenä iltana parin ystävän kanssa lyödä kättä päälle, että
käymme jatkossa vuosittain Münchenissä Oktoberfestilla.
Lupauksethan on pidettävä.
En ollut ennen vaihtoon lähtöä sen
kummemmin suunnitellut matkustavani mihinkään, sillä tiesin
lähteväni lopuksi reilaamaan. Matkoista eri paikkoihin olen
blogissani lähinnä puhunutkin, joten ei niistä sen enempää.
Monta vuotta haaveilin vaihtoon
lähtemisestä ja nyt se on suoritettu. Olen hieman kahden vaiheilla,
aionko pyrkiä työharjoitteluun ulkomailla vielä opintojeni aikana.
Vaihtokokemus oli todella opettavainen ja omalla kohdallani aika
paljon itseni tutkimista. Tuntuu, että nyt minulla on selkeämmät
tavoitteet lähitulevaisuuden suhteen. Kasvoin täällä henkisesti,
fyysisesti olen melko samankokoinen.
Lähtemisen haikeutta helpotti se, että
kotimatkani tapahtuu muutaman mutkan kautta eurooppaa kiertämällä.
Tätä olen odottanut todella kauan. Taas yksi haaveistani toteutuu.
Interrail-kokemuksesta teen uuden blogin, jota voitte seurata täältä
.
 |
| Hauptplatz viimeisenä iltana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti