maanantai 24. maaliskuuta 2014

Vaellusta ja lähitulevaisuuden reissuja.

11 päivää flunssailtuani voin jo tehdä vertailua paikallisista nenäliinoista. Regina super-soft Softis on osoittaunut hyväksi hinta-laatusuhteeltaan. Hyvä nenätuntuma. Myös pehmeä, minkä nokkelimmat nimestä pystyvätkin poimimaan.

Lauantaina heräsin n. klo 4:30 herätyskelloon. En tosin omaani, vaan kämppiksen. Vartin sitä sulosointua kuunnellessa kävin hakkaamassa ovea tuloksetta. Ehkä siellä ei ole ketään, korvatulpat korviin ja takaisin petiin. Tämä näytti myös menevän Iagolla tunteisiin, sillä hetkeä myöhemmin hän meni hakkaamaan ovea niin kauan, että tuvassa herättiin. Tästä huolimatta lauantai oli aktiivinen päivä. Kävimme porukalla vaeltamassa lähellä olevan mäen huipulle. Sovitaan vaikka, että sen nimi on Eggenberg. Ainakin juurella oleva linna on Schloss Eggenberg. Reilut 700m korkealla olevan huipun päällä oli kahvila-ravintola, joka vaikutti suositulta paikalta varsinkin pyöräilijöiden keskuudessa. Graz on reilussa 300 metrissä, eli noin 400 metriä tuli kiivettyä. Seuraan kuului ihmisiä Saksasta, Suomesta, Ruotsista, Kanadasta ja Alaskasta. Alaskalainen Joseff omasi mielenkiintoisen taustan. Hän kuuluu 200 ihmisen joukkoon, jotka osaavat puhua kieltä tlingit. Hän on myös AINOA ihminen maailmassa, joka puhuu sekä tlingitiä että saksaa. Enpä tiennyt sitäkään, että Alaskassa puhutaan noin kahtakymmentä kieltä. Joskus harvoin kannattaa siis poistua tietsikalta. Lämpöä ja aurinkoa oli myös sen verran, että poltin kasvoni hieman. Tulihan sitä oltua auringossa viitisen tuntia. Minulla nyt posket alkavat punoittamaan jo siitä, jos tapaan keskivertoa aurinkoisemman naisen. Taitaa olla eri reaktio.

Samalla puulaakilla käytiin alkuillasta ravintolassa, jonka nimeä en muista. Kaikki tilasivat Schnitzelin, ollaanhan kuitenkin Itävallassa. Siitä matka jatkui sujuvasti ihan aitoihin, Davidin isännöimiin, kotibileisiin. Mukava meininki ja ilmainen serviisi. Vähän kolmen jälkeen jatkoin matkaani värivaloihin. Sitä ei oikein Suomessa pysty tekemään. 24 tuntia valvottuani päätin mennä kotiin. Seitsemältä aamulla nukkumaan, seuraavana päivänä herätys samaan aikaan.

Maastopyöriä kaikkialla
Huipulta
Vähän alempaa näkymät Graziin.
Alaska, Suomi,Suomi,Saksa,Saksa,Kanada,Ruotsi,Saksa
Schnitzel ja Weissbier

"Miten voi olla jano, jos on juonut koko yön?" - Muumipeikko. Sunnuntaina pohdin tätä ja sitä, että olen ollut täällä jo kuukauden. Neljä viikkoa takana enkä ole vielä oikein missään käynyt. Asialle on tehtävä muutos. Seuraavaksi viikonlopuksi hankimmekin Rikun ja Joseffin kanssa junaliput ja majoitus Müncheniin. BMW-museo on ainakin katsastettava. Siitä viikko eteenpäin ja minut löytää Budapestistä. Kyllä tää tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti