Alkuviikko on niistelty nenää ja yskitty, vaikka itselleni vannotin, että sunnuntaina tämä touhu saa luvan loppua. En ole siis tällä viikolla seikkaillut missään, vaan tiiviisti neljän seinän sisällä on kärvistelty. Tuntuu onneksi siltä, että voiton puolella ollaan, kunhan vain ei innostu liian aikaisin itseään rääkkäämään.
Suuri osa tänne tulevista vaihto-opiskelijoista valitsevat Itävallan hyvien laskettelumahdollisuuksien vuoksi. Graz ei ole siihen ihan paras vaihtoehto esimerkiksi Innsbruckiin verrattuna, mutta täältäkin ihmiset tekevät päiväretkiä laskettelukeskuksiin. Minä taisin lasketella viimeksi 13-vuotiaana eli taidot ovat ruosteessa eikä innostustakaan siihen suuntaan mahdottomasti ole. Pidin kuitenkin mahdollisena, että voisin täällä jonkun retken yhteydessä laskettelua koittaa eli käytännössä opetella koko lajin uudestaan. Sitten minä näin tämän videon:
Jos on olemassa pieninkin todennäköisyys siihen, että siellä on JUMALAUTA MIKKO ALATALO JODLAAMASSA, voitte pitää hiihtokeskuksenne. Elämässä pitää ottaa riskejä, mutta tämä on jo aivan liikaa pyydetty. Jos horisontissa kajastaa hiihtohissi, käännyn takaisin. Miten voikin yksi mies tuottaa näin paljon inhoreaktiota kanssaihmisissä. 80-luvun Rukka-talviasu olisi kyllä hieno.
Sunnuntaina kävin, flunssasta huolimatta, pienellä vaellusreissulla Rikun (FIN) ja Mikalin (NOR) kanssa. Sillä reissulla nousi kuume, pyöräkuume. Pitääpä laskeskella illalla kolikoita, jos pystyisi itselleen kelvollisen maastopyörän hankkimaan. Tämä miljöö olisi siihen lajiin suotuisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti